Alkutunnelmia leikkurijaksolta

Viime viikon maanantaina aloitin työharjoitteluni viimeisen osuuden Katuturan sairaalan leikkausosastolla. Minulla ei ole vielä kokemusta vastaavasta työskentelystä Suomessa, joten leikkuri kokonaisuutena oli minulle täysin uusi maailma. Onneksi pääsin leikkuria toiseksi kodikseen kutsuvan ja valinnaisia leikkaussaliharjoitteluita suorittaneen sairaanhoitajaopiskelijan oppiin, muuten olisin ollut vaikeuksissa.

Salivalmistelut eli mitä tehdään aamulla valmiiksi päivää varten

Leikkausosaston hoitajien työpäivä käynnistyy aamuseitsemältä, jolloin aloitetaan leikkaussalien valmistelu: Leikkauspöytä ja apupöydät pyyhitään antiseptisella liuoksella, siivooja käy moppaamassa lattian ja lääkkeitä, ruiskuja ynnä muita tarvikkeita keräillään saataville. Myös hengityskoneen toiminta tarkastetaan, etenkin anestesiakaasuyksikön suhteen on syytä olla tarkkana, sillä kesken päivänkin se on saatettu lainata toiseen saliin vaikkapa vain kahvitauon aikana. Lääkärit ilmaantuvat paikalle yleensä kello kahdeksasta eteenpäin, jolloin salien pitää olla valmiina toimintaan.

Aseptiikka??

Kuluneen kolmen kuukauden aikana toleranssini lialle on kasvanut huomattavasti. Toki leikkuri on myös Katuturan sairaalassa puhtain yksikkö. Esimerkiksi yhtäkään hiirtä en ole siellä nähnyt. Silti jotkin asiat hämmästyttävät edelleen. Etenkin se, ettei naisten WC:ssä ole käsienpesumahdollisuutta (koska hanoista ei tule vettä) tai se, että henkilökunta on selvästi kipeänä töissä, ei mahdu mun ymmärrykseen. Ehkä olen myös vähän katkera kun sain jonkun minun normiflunssaa sitkeämmän taudin riesakseni heti ekalla viikolla, vaikka lotrasin omaa käsidesiäni jatkuvasti.

Päivystystiimin mukana

Useimpina päivinä olemme työskennelleet päivystyssalissa, jossa leikataan kiireelliset potilaat. Suurin potilasryhmä ovat ehdottomasti gynekologiset päivystyspotilaat eli käytännössä yleisimpiä toimenpiteitä ovat kohdun kaavinnat. Abortin laittomuus on omiaan lisäämään kaikenlaisia poppaskonsteja, joiden jälkiä sitten siistitään. Toki myös normaalien keskenmenojen määrä on suuri kulttuurissa, jossa naiset ovat jatkuvasti raskaana.

Vasemman puoleisessa kuvassa olen ollut avustamassa kirurgia palovammapotilaan nekroosikudoksen poistamisessa. Pahaa jälkeä tulee, kun saa epilepsiakohtauksen ja kaatuu nuotioon. Leikaus kesti 3-4 tuntia ja sitä joudutaan vielä jatkamaan myöhemmin.

Elektiivinen rintojen pienennys

Toisinaan päivystyssalissa oli hiljaista, joten lähdimme plastikkakirurgin matkaan. Minulle oli oikeastaan yllätys, että täällä ylipäätään tehdään esimerkiksi juuri rinnankorjausleikkauksia. Tällä kertaa en rohjennut mennä haavalle auttamaan, sillä rinnan pienennys on yllättävän monimutkainen toimenpide rauhastoimintojen säästämisen takia. Seurasin operaatiota anestesiapäädystä ja yritin samalla painaa mieleen ventilaattorin käyttöä.

Paikallispuudutustoimenpiteitä

Päivystyssalin viereinen leikkaussali on varattu pienille paikallispuudutuksessa tehtäville toimenpiteille. Siellä ei normaalisti ole kuin kaksi henkeä töissä kerrallaan: yksi sairaanhoitaja ja leikkaava lääkäri. Hoitajan tehtävänä on valmistella lääkärille steriilille pöydälle tarvittavat instrumentit ennen leikkausta ja leikkauksen aikana hakea lisää jotakin lääkärin toivomia artikkeleita. Eniten paikallispuudutussalissa leikataan rasvapatteja ja pikkukasvaimia, esim. keloideja ja puhkotaan paiseita. Kerran päivän "teemana" oli arpikasvaimet (keloidit) korvanlehdessä, yleensä juuri korvakorun reiän kohdalla. Sen työvuoron jälkeen en enää ihmetellyt, miksi omatkin lävistyskorut ovat olleet jatkuvassa tulehdustilassa tämän matkan aikana.

Instrumentti- vai anestesiapuolelle - siinäpä vasta pulma

Tällä viikolla minulla oli suunnitelmissa valita joko instrumentti- tai anestesiapuoli ja perehtyä siihen paremmin. Kuitenkin jo aiemmin mainitsemani tauti iski viime viikonloppuna, joten sen tien meni tämän viikon harkkatunnit kankkulan kaivoon. No, huomenna sitten uusi yritys. En tosin vieläkään tiedä, kumman puolen valitsisin.