Loman jälkeen on aina ikävä palata arkeen, sillä rutiineista irrottauduttuani en millään viitsisi haalia niitä takaisin. Tuntuu kuin olisin unohtanut kaiken oleellisen. Kuitenkin parin ekan päivän kärvistelyn jälkeen yleensä helpottaa, ja niin kävi tälläkin kertaa, vaikka koenkin harjoittelun kokonaisuudessaan edelleen hyvin stressaavana.
Pehmeä lasku arkeen kipsaushuoneen kautta
Torstai 11.6.2015
Työharjoitteluviikot olivat edenneet siihen pisteeseen, että oli aika aloittaa ensiavussa. Alkuhäslingin jälkeen saimme esittää toiveita siitä, minne osaan ensiapua meidät sijoitettiin aina päiväksi kerrallaan. Kipsaushuone ei varsinaisesti ole osa ensiapua vaan pikemminkin ortopedistä osastoa, mutta silti ensiapuharkkaa tekevät opiskelijat viettävät siellä tavallisesti muutaman päivän. Niinpä tilaisuuden tarjouduttua lähdin aiemmin kipsejä tehneen opiskelijakollegani mukaan harjoittelemaan itselle aivan uutta juttua. Ensimmäinen päivä kului lähinnä kipsien tekoa katsoessa ja vanhoja kipsejä rälläkän näköisellä kipsileikkurilla poistaessa. Jälleen kerran ongelmaksi muodostui potilaspassin lukemisen vaikeus - määräyksistä kun ei taaskaan ottanut mitään tolkkua. Varsinainen kipsimestarikin viiletti missä milloinkin, joten neuvon kysyminenkään ei helposti onnistunut. Onneksi olin koneessa seurassa, muuten olisi mennyt hermo siihen, ettei vakituinen henkilökunta katsonut aiheelliseksi neuvoa.
Perjantai 12.6.2015
Klo 8.00 olimme sairaalalla valmiina uuteen kipsauspäivään . Toivoin, että saisin itsekin tehtyä ainakin yhden kipsin kokonaan itse ja ilman neuvoja. Pian kuitenkin selvisi, ettei perjantaisin kipsatakaan vaan ainoastaan maanantaista torstaihin. Niinpä kysyin lupaa tehdä yhden harjoituskipsin harkkakaverin käteen. Lupa heltisi, mutten kehdannut tehdä kovin paksua, jottei olisi tuhlattu kipsinauhaa turhaan. Märkänä kun kipsin irroitteli, niin sain sen kokonaisena kotiin mukaan. Onhan sitä nätimpiäkin nähty, mutta ensimmäinen on aina ensimmäinen:
 |
| Mun ensimmäinen kipsi. |
Perjantai-iltana lähdimme katsomaan 11-12 -luokkalaisten esittämää "Hit the beat" musiikki-tanssi-runo-taide -produktiota, jonka tarkoituksena oli kerätä rahaa aidsin vastaiseen työhön sekä taiteen keinoilla herätellä ihmisiä puhumaan vaietusta tabu-sairaudesta ja kasvattaa suvaitsevaisuutta. Esitys oli mahtava ja nuoret niin lahjakkaita! Ihan meni kylmät väreet monta kertaa meikäläisen selkää pitkin.
Viikonloppu 13. ja 14.6.2015
Lauantai oli salipäivä ja muuttopäivä. Lähdin paikallisen lääkiksen kuntosalia testaamaan yhdessä suomalaisen lääkäriopiskelijan kanssa. Kyllähän tuntui salitreeni ekaa kertaa kahteen kuukauteen. Hyvä että rinkan jaksoi selkään nostaa illalla muuttoa tehdessä. Onneksi saatiin autokyyti uuteen osoitteeseen, vaikkei matkaa ollut kuin muutama sata metriä. Kummasti tavaramäärä vain on paisunut näiden menneiden kuukausien aikana, vaikken olevinaan juuri mitään ole hankkinut. Vaiva kuitenkin kannatti nähdä, sillä nyt on kahden hengen huone ja huonekohtainen kylppäri sekä yhteinen olohuone ja keittiö vain kolmen hengen kesken. Aiemmin meitä sentään oli neljä samassa huoneessa, ei olohuonetta eikä omaa keittiötä ja wc/suihku piti jakaa kuuden ihmisen kesken.
Sunnuntai kuluikin sitten taloksi asettauduttaessa.
Maanantai 15.6.2015
Perjantain epäonnistuneen kipauspäivän takia päätimme mennä vielä maanantaina kipsihommiin. Viikonlopun jälkeen oli paljon potilaita ja minäkin sain aikaan ihan kelvollisia tekeleitä. Työ muistutti melko paljon joitakin menneiden kuvaamataidon tuntien paperimassaveistoksia, paitsi että nyt kanaverkon tilalla oli luuta, lihaa ja nahkaa. Työvuoron jälkeen olin naamasta varpaisiin kipsissä:
Aloitus dressing room:ssa
Tiistai 16.6.2015
Ensimmäinen päivä varsinaisen ensiavun puolella. Halusimme sijoittua dressing room:iin, sillä siellä pääsee antamaan injektioita, ottamaan verinäytteitä sekä ompelemaan ja sitomaan haavoja. Hommaa riitti ja pääsin ompelemaan elämäni ensimmäiset tikitkin. Tikkaus oli kyllä hankalaa näin alkuun, etenkin kuin kyseessä oli melko pieni haava, joka piti ommella vielä pienemmällä neulalla. Tummien ihmisten iho on kaiken lisäksi vielä todella paljon kovempaa kuin vaaleiden eli voimaa sai käyttää ompeluhommissa ihan olan takaa.
Keskiviikko 17.6.2015
Edellisestä yötyöstäni on jäänyt jäljelle syvä viha aamuja kohtaan. Niinpä aamuvuoro vaihtui jälleen yövuoroksi sängyn vetovoiman osoittauduttua voittamattomaksi herätyskellon soidessa.
Päiväaika kului suomalaista ruokaa kokkaillessa, sillä olimme kutsuneet paikallisia tyttöjä syömään alkuillasta. Hyvin upposi lihamakaronilaatikko, pannukakut ja mansikkahillo.
Aloitimme yövuoron klo 21. Alkuvuorosta potilaita riitti dressing room:ssa hyvin, sillä täällä tuntuu olevan yleisenä tapana tulla illalla tai alkuyöstä hoitamaan sairaala-asioita, kun päivällä ei viitsitä jonottaa. Klo 3 mennessä kaikki potilaat oli kuitenkin hoidettu, eikä uusia saapunut sisään. Hoitajat vetäytyivät kuka minnekin nukkumaan ja merkittävin ääni koko osastolla oli tasainen kuorsaus. Klo 5 luovutimme valvomasta toimettomina ja hurautimme taksilla kotiin.
Torstai 18.6.2015
Keskiviikon yövuoron jälkeen heräsin ajoissa asuintovereiden ääniin. Päätin hyödyntää valveillaolon ja lähdin joogatunnille. Olihan jälleen rentouttavaa.
Toiseen yövuoroon lähtiessä nukkumattomuus alkoi vähän vaivata, mutta väsymys unohtui tositoimiin päästessä. Torstai on täällä keskiviikkoa pahempi juhlintapäivä ja se korreloi selvästi ensiavun potilasmääriin. Pullolla lyötyjä vekkejä tuli tikattavaksi useita. Myös miestensä pahoinpitelemät naiset ja ryöstön tai ryöstöyrityksen uhrit olivat edustettuina.
Namibialainen juhannus
Perjantai 19.6.2015
Yövuoroista toivuttua oli lähdettävä kiireesti hommaamaan jotakin grillattavaa, sillä olimme luvanneet toisille suomalaisille istuvamme iltaa meidän luona ruuan merkeissä. Lisäksi olimme varanneet saunan klo 17, josta kyllä kaikki myöhästytyimme, sillä taksikuskit eivät löytäneet paikkaa. Lopulta päästiin perille peukalokyydillä. Sauna toi kuitenkin juhannuksen tuntua, vaikka ilta oli pimeä ja kylmä kuten täällä aina tähän aikaan vuodesta, onhan talvi. Kylmyyden takia grillaaminenkin jäi ja sen sijaan paistettoimme pihvit pannulla ja makkarat uunissa. Hyvää oli silti.
 |
| Juhannuskukat. |
Lauantai 20.6.2015
Juhannuspäivän alkupuoli kului kuntoilun ja auringonoton merkeissä. Iltapäivästä tytöt halusivat lähteä keskustaan ravintolareissulle, mutta olimme jo seitsemän kahdeksan aikaan takaisin, sillä aamulla neljältä odotti lähtö eläintenkatselureissulle. Silti ulkotakan ääressä ilta venähti ja omalta osalta unet jäivät noin tunnin mittaisiksi.
Sunnuntai 21.6.2015
Klo 4 minibussiin ahtautui kohtuullisen unista porukkaa. Matka eläinfarmille kesti 2-3 tuntia. Oli hienoa nähdä villieläimiä niin läheltä, mutta toisaalta tuli hiukan huono olo siitä, etteivät ne voi toteuttaa luonnollista käyttäytymistään mm. saalistamisen ja lisääntymisen osalta. Alla muutamia otoksia reissulta:
 |
| Magnusteja. |
 |
| Eläinten hautausmaa. |
 |
| Kesy "bambi". |
 |
| Kirahvin luuranko. |
 |
| Leopardi on kaunein kissa. |
 |
| Leopardilla oli lihakimpale puussa |
 |
| Ruuan odotus. |
 |
| Gepardi on hoikka kuin mikä. |
 |
| Gepardien syöttöpaikka. |
 |
| Minä olen hirmuinen strutsi - kunnon turjake. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti