Payday -bileiden kahdet kasvot

Puukkohippa - Namibian kansallislaji

Kuun viimeinen viikonloppu, perjantaiyö 26.6, Katuturan sairaala, dressing room

 Noin kello 1 alkoi tapahtua. Porukkaa tulvi sisään jatkuvana virtana. Aiemminkin oli ollut yksittäisiä potilaita, mutta nyt puukotettuja, kivitettyjä, mukiloituja ja pullolla lyötyjä ihmispoloja kertyi jonoksi asti, vaikka normaalin kahden potilaan sijaan dressing room:ssa paikattiin parhaillaan 4-5 potilasta kerrallaan. Lisäksi yksi tikkauspiste oli vielä vastapäisessä "pediatrisessa nurkkauksessa", jossa virka-ajan ulkopuoliset lapsipotilaat normaalisti hoidetaan. 

Olisin varmaankin kauhistunut tilannetta, jollen olisi kuullut ja osittain jo nähnytkin, miten palkkapäivä villitsee ihmiset. Eräs yli 30 vuotta talossa ollut miessairaanhoitaja totesikin edeltävänä keskiviikkona tappelun olevan urheilua Namibian miehille. Omien havaintojeni mukaan naisten hakkaaminen on lähes yhtä suosittu laji.

Suurin osa tikattavista oli nauttinut niin runsaasti sisäistä puuduketta, että sänkypaikkojen puuttuessa toisen oli pidettävä potilasta pystyssä toisen taiteillessa tikkejä millon mihinkin ruumiin osaan, eniten kuitenkin päänahkaan ja kasvoihin. Toisaalta taas keskiketterät nousukänniläiset oli työn takana saada pysymään aloillaan. Hermo meinasi mennä ja menikin hoitajien vielä päällepäsmäröidessä neulakoon valinnasta lähtien. Kantapään kautta opin, etten enää yritä kuroa päänahan haavaa pikkuneulalla, vaikka itse ylilääkäri sanoisi niin. Kivikova nahka nimittäin suoristuttaa neulan jo parilla pistolla.

Kaikesta huolimatta yöstä selvittiin kunnialla ja klo 6 tikkausjonot oli purettu, joten lähdimme kotiin. Jääkylmän aamun aurinko alkoi hiljalleen nousta taksimatkan aikana. Perillä lämpöä oli +1 ja minulla vain fleece-paita veritahraisen hoitaja-asun päällä. Olin kohmeessa sisuksia myöten, enkä voinut olla miettimättä, miten ihmiset ylipäätään tarkenivat rettelöidä ulkosalla koko yön. Kaipa viina lämmittää.

Ei sovellu päänahan ompeluun.

Going out on payday Saturday

Tanskalaiset opiskelijakollegamme olivat eilen viimeistä päivää täällä, ja sen kunniaksi lähdimme heidän kanssaan ulos syömään. Tytöt saivat suostuteltua minut jättämään suunnittelemani yövuoron väliin ja viettämään illan heidän kanssaan.  Olihan sitä traamaa jo edellisenä yönä nähty kylliksi. Ravintolat olivat täynnä ja ihmiset iloisia, riehakkaitakin. Edes pari päivää sai nauttia elosta ja olosta rahaa säästämättä.

Ravintolareissun jälkeen istuttiin ulkona nuotiolla - ei pihalla muuten olisi tarennutkaan. Hiton talvi. Puolen yön maissa suuntasimme pienellä porukalla kaupungin trendikkäimpään yökerhoon. Tarkkailin ihmisiä: miten näkyi palkkapäivähulinat kyseisellä clubilla, millä mielellä ihmiset olivat, riehuttiinko, tapeltiinko? Havainto oli yllättävä: ei mitenkään eikä mitään noista. Porukalla oli hyvä mieninki, ei verta, ei tappeluita, ei mitään muuta kuin tavallisia ihmisiä viettämässä lauantaiyötä. Ei täälläkään kaikki riehu - ei edes kuun viimeisenä viikonloppuna.