Tehoviikot

Kuka voisi kellot seisauttaa?

Joskus tulee mietittyä, miten aika voi vain kadota. Uskomatonta, että huomenna reissussa on oltu jo neljä viikkoa! Tuntuu mahdottomalta pitää blogia tapahtumien tasalla. Nyt kuitenkin yritän koota jotain kasaan.
 Tämän postauksen kuvaksi valitsin alla olevan näkymän Windhoekin pääkadulta, Independence avenuelta, sillä Katuturan sairaalan ja Windhoek West:in lisäksi pääkadun ympäristö on tullut tutuksi näinä viikkoina. Windhoek West on "hienosto"-asuinalue, jolla majoittaudumme ja pääkatu taas liikekeskustassa parin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä täältä. 

1. tehoviikon tunnelmia

Viikko sitten maanantaina lähdin melko pessimistisin mielin uuteen harjoittelukohteeseen. En uskonut alkuunkaan, että se voisi olla edes kohtuullisen okei. Sain kuitenkin yllättyä positiivisesti heti ensimmäisenä päivänä. Vastaanotto oli ihan toisenlainen kuin lastenosastolla. Tuntui siltä, että hoitajia todella kiinnosti ohjata ja neuvoa, eikä kertaakaan tullut lastenosastolla (8B) niin tutuksi käynyt eitoivottu olo. Toisaalta parin viikon aikana 8B:llä olin ehtinyt kasvattaa jo tarpeeksi paksua nahkaa ollakseni välittämättä täällä tavanomaiseksi käyttäytymiseksi luokiteltavasta töykeydestä.

Ensimmäisten päivien aikana selvisi, miten päivärytmi ICU:ssa kulkee. Vuoro alkaa aamulla klo 6.45, jolloin on suotavaa saapua paikalle, joskaan ei ilmeisen välttämätöntä, sillä ensimmäisen tunnin aikana hoitajat saapuvat vähitellen vuoroon. Aamulla kukaan ei näytä tietävän, montako hoitajaa on ylipäätään tulossa töihin. Siitä huolimatta yöhoitajat pitävät raportin n. klo 6.45-7.00 välillä ja tarvittaessa myöhemmin tulleille pidetään uusi raporttikierros, jonka aikana käydään niin ikään  kaikki potilaat pääpiirteitäin läpi. Raporttin pitäjät puhuvat monesti hyvin hiljaisella äänellä ja epäselvästi. Siksi tuntuukin, että paremmin pääsee perille potilaan asioista lukemalla itse kansiosta. Sekin on tosin hankalaa, sillä tunnetusti etenkin lääkärit kirjoittavat vaikeaselkoisella käsialalla. Minkäänlaista sähköistä tietojärjestelmää ei ole.

Aamuraportin jälkeen joku sairaanhoitajista kirjoittaa listan potilaista ja jakaa heidät vuorossa oleville hoitajille.  Myös opiskelijoille nimetään siinä yhteydessä ohjaajat aina yhdeksi päiväksi kerrallaan. Jos hyvin käy, saat ohjaajan, joka on läsnä koko vuoron ajan, ja jos huonommin, niin ohjaajan, joka katoaa kesken päivän moneksi tunniksi. Viime viikolla tehdessäni 12h työvuoroa sain olla todistamassa iltapäivän henkilökuntakatoa: minun lisäksi teholla oli vain kaksi hoitajaa. Silloin ei ainakaan ollut tekemisestä pulaa. 

Yleensä yöhoitajat pesevät potilaat, mutta aina muutama pesu jää aamuvuorolaisten kontolle. Muutoin aamu alkaa vitaaliarvojen, virtsan ja mahdollisten dreenieritteiden ym. mittaamisella. Lämpöä, sykettä, verenpainetta, hengitystaajuutta ja happisaturaatiota mitataan muutoinkin tunninvälein hengityskonepotilailla ja kahden tunnin välein itse hengittävillä. Verensokeri ja hemoglobiini määritetään kaikilta potilailta aamuisin, mutta diabeetikoilla verensokerin seurantaa jatketaan kahden tunnin välein. Tulokset kirjataan manuaalisesti fläppitaulujen valtaviin paperikaavakkeisiin. 

Teemana palovamma

Ensimmäisellä viikolla olin parina päivänä hoitamassa pahasti palanutta 9-vuotiasta tyttöä. Hänen kasvot, yläselkä, rintakehä ja kädet olivat näin epäammattimaisesti sanottuna karrelle palaneita. En ollut ikinä aikaisemmin nähnyt niin laajoja ja syviä palovammoja. Potilastietojen mukaan tytön päälle oli vahingossa kaatunut kuumaa polttoöljyä, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että näinköhän joku oli tehnyt sen tahallaan...

 Maanantaina ja tiistaina aamuvuorojeni aikana tyttö oli ventilaattorissa, mutta tiistai-iltana tyttö oli ekstuboitu ja keskiviikkona hän päirjäili hyvin oman hengityksensä turvin. Palovammojen päällä olevat betadinesidokset vaihdettiin joka toinen päivä, tietenkin ilman kunnollista aseptiikkaa. Ihmetellä täytyy, mitä järkeä on pukea steriilit hanskat, jos niillä kosketellaan kaikkea mahdollista epästeriiliä ennen palovammaa, eikä niitä osata edes pukea niin, että ne säilyisivät steriileinä. Siitä huolimatta tyttö kuntoutui teholta muualle siirrettävään kuntoon, sillä pitkän viikonlopun jälkeen tytön huoneeseen oli tullut uusi potilas.

Hoitokulttuurin eroja

Suomalaisten sairaaloiden siisteystasoon tottuneena minulle hygienian alhainen taso on jatkuva ällötyksen aihe. Onneksi lastenosastolla ehdin jo tottua roskakasoihin lattioilla, hyönteistöön sekä potilaiden pesussa käytettäviin kangasriepuihin ja palasaippuoihin, puhumattakaan vadeista, jotka vain huuhtaistiin edellisen potilaan jäljiltä. Teholla on sentään jokaisella potilaalla oma pesurätti ja palasaippua, eikä lattiatkaan  ole niin täynnä törkyä. Hyönteisistäkin olen nähnyt vain ampiaisen ja yöperhosen. Huuhteluhuone on kuitenkin melko eksoottinen paikka: kaikki käytetyt alusastiat, virtsakannut ja pesuvadit huljautetaan ensin hanan alla ja sen jälkeen "desinfioidaa" isossa saavissa, jossa on antibakteerista liuosta. Loppuvuorosta neste on jo aika sakeaa. 

Puutteellisen hygienian lisäksi monet hoitokäytännöt ovat ristiriidassa oman hoitoetiikkani kanssa. Silmiinpistävin esimerkki on intuboidun potilaan pitäminen hereillä. Täällä tuntuu olevan tapana vain sitoa potilaiden kädet sängyn laitoihin, jotteivat he itse ekstuboisi itseään. Järkyttävää. Lisäksi vaikuttaa siltä, että maalaisjärjen käyttö on täällä aivan tuntematon käsite. Esimerkiksi lääkärin määräyksiä totellaan sen kummemmin arvioimatta potilaan vointia, ja toisaalta vaikkapa verenpaineiden romahtamiseen ei välttämättä reagoida ennen kuin vasta pitkän ajan kuluttua.

2. viikko teholla

Hyvät ja huonot uutiset

Tänä maanantaina työvuoron alussa eräs tehon pätevimmistä hoitajista tuli juttelemaan tähän malliin: "Minulla on sekä hyviä, että huonoja uutisia. Hyvä uutinen on se, että olette olleet hyvin vastuullisia opiskelijoita. Huono uutinen on kuitenkin se, että tänään vastaatte omista potilaistanne, sillä näyttää siltä, että hoitajia ei ilmestykään paikalle tarpeeksi." Poissaoloja ei ole ilmeisesti täällä tapana ilmoittaa ennakkoon. Sinä päivänä riitti hommaa.

Kirjaamiseen tulee tolkkua

Tämän neljännen harkkaviikon aikana olen vihdoin alkanut tajuta, miten täällä kirjoitetaan raportit käyttäen SOAP-kaavaa. S on subjekti ja sen alle kirjoitetaan mitä potilas itse kertoo voinnistaan. O:n eli objektin kohtaan taas kirjoitetaan yleiset havainnot potilaan terveydentilasta, vitaaliarvot ja nestetasapainon seuranta. A on puolestaan assigment eli käytännössä hoitajan diagnoosi potilaan voinnista. P on loogisesti plan eli suunnitelma jatkohoidosta. 

Kohti yövuoroa

Huomenna olen suunnitellut meneväni ensimmäiseen yövuoroon tämän harjoittelun aikana. Jännää. Olen kuullut huhua, että yövuoroissa teholla pääsee tekemään paljon, sillä hoitajia on vähemmän kuin päiväsaikaan, eikä opiskeljatkaan yleensä tee yövuoroja. Tämä huhu on lähtöisin samalta henkilöltä kuin mielipide siitä, että teho ylipäätään on hyvä harjoittelukohde Katuturan sairaalassa. Aiempi kuulopuhe piti paikkansa, joten taidan uskoa tämän toisenkin. Huomennahan totuus sitten valkenee.

-