Väriä elämään!

Pelleilyä ja kulttuuria

Kuin kaksi marjaa? :D

Perjantaina oli kerrassaan hupaisa päivä Home of Good Hope:lla. Circus goes to Namibia -projektin tirehtööri Aleksei Savolainen oli suunnitellut päivän teemaksi kasvomaalaukset ja yksipyöräisellä ajon opettelun. Niinpä meidän muiden oli määrä kykymme mukaan auttaa toteutuksessa. Itse en tarttunut pensseliin, enkä kyllä yksipyöräiseenkään, on tainnut jäädä traumoja kuvataidekouluajoilta, eikä tasapainokaan ole paras ominaisuuteni. Omaksi tehtäväkseni tulikin valokuvaaminen ja siksi tämän päivän julkaisuni onkin oikeaastaan suurimmaksi osaksi valokuvakollaasi. Koska peiliä ei ollut, ainut mahdollisuus nähdä omia kasvoja koristava maalaus oli otattaa siitä kuva. Niinpä tytöt pyysivät jatkuvasti päästä valokuvaan. Oli mahtava huomata, miten suurta iloa maalaukset tuottivat lapsille.

 Lapsista tuntui olevan erityisen hauskaa, kun hassut valkoiset tädit ja sedät antoivat "koristella" naamansa. Itse olin ensin hiiri, mutta sitten toinen taiteilija astui kuvaan ja muutuin tiikeriksi, kuten yllä näkyy. Oikeastaan olin kolmijakoinen kissaeläin: alavartalo leopardia (leopardiprinttihousut), ylävartalo mustaa pantteria (musta toppi) ja kasvot tiikeriä. Tietenkään nuo hiiri-lookista jääneet hampaat eivät ehkä pukeneet kissaeläintä..

Oikealla Tapsa työntouhussa. 

 Vasemmalla sama pikkupoika kuin meidän "kaverikuvassa". Toinen on niin suloinen! Faktahan on se, että nämä nassikat täällä ovat sulattaneet mun sydämen. 

Tummaa ihoa vasten hempeät pastellivärit erottuvat kauniisti.

 

 Suosituimmat aiheet tytöillä ovat kukkaköynnökset ja perhoset.

Päivän toinen teema, yksipyöräisellä ajaminen, oli selvästi enemmän poikien suosiossa. Alla olevan kuvan poika viihtyi pitkän aikaa harjoittelemassa ja pienen tuen kanssa hän pysyi pystyssä hyvän tovin.

Sirkuskoululaiset askartelivat itselleen myös nimikyltit.

 Vasemmalla olevat tytöt olivat erittäin kiinnostuneita valokuvista. He halusivat paitsi tulla itse kuvatuiksi niin myös katsoa valokuvia. Siitä riemu sitten repesikin kun Tapsa antoi oman puhelimensa kuvagallerian tyttöjen katsottavaksi. Suosikkikuva oli tietenkin se, missä meikälikka kyykkii housut kintussa Katuturan WC:ssä.  Voi sitä naurun määrää!

Alla olevissa lookeissa me Suomi-tytöt kurvailtiin iltapäivän päätteeksi taksilla kämpille. Aika-ajoin on hyvä herättää julkista huvittuneisuutta - eihän vappukaan niin kaukana ole.

Perjantai-ilta

Toisinaan sanomalehtien, etenkin paikallisten, lukemisesta on hyötyä. Tällä kertaa ruotsalainen vaihto-opiskelija -ystävämme oli huomannut ilmoituksen Jazz-konsertista. Se oli upea kokemus, vaikka musiikki kuulosti Jazzia enemmän joltakin alkuperäiskansojen heimolaululta. Tai ehkäpä juuri siksi se olikin niin hyvä. Levy oli pakko ostaa.

Katse uuteen viikkoon

Huomenna alkaa kaksiviikkoinen teholla. Olen kuullut huhua, että se on yksi parhaista harjoittelukohteista Katuturan sairaalassa. Siellä toiminta on kuulema rauhallista ja selkeää ja hoitotarvikkeita on riittävästi. Ohjaustakin on tarjolla. Saa nähdä. Edellisen kaksiviikkoisen jälkeen olen melko skeptinen.